joulupyhät olivat hankalaa aikaa treenaamisen kannalta. tuntui siltä, että aika katosi johonkin, eikä sitä oikein salilla käymiseen saanut kaivettua. jollain ihmeen ilveellä olen kuitenkin onnistunut käymään vähintään sen kerran tai kaksi viikossa jollain ryhmäliikkumistunnilla. Välillä tuntuu siltä, että koko maailmalla on jotain mun treenaamista vastaan, eikä aikataulut mene mitenkään niin, että sille haluamalleen tunnille ehtisi.
 Kävin eilen kaverini kanssa tanssitunnilla, ja se oli kivaa. tunnin hikijumppa teki ihan hyvää, vaikka olisin ehkä kaivannut itse lihasosuutta ja venyttelyä vielä tunnin päätteeksi.

 joka päivälle tuntuu olevan monta tuntia, joille voisi mennä. monena päivänä tunneille menemisestä aiheutuu sen verran radikaaleja logistisia ongelmia, että sitä oikeasti toivoo, että omistaisi auton, jotta voisi aina käydä autolla tunneilla, eikä tarvitsisi aina taistella julkisia vastaan.

 Viime viikkoisen yksilöohjauksen jälkeen en loppuviikolla käynyt salilla, kerran se kävi kyllä mielessä, mutta jäi sitten ihan ajatustasolle. Toisen ihmisen tuella laiskin ja epäluuloisinkin ihminen näköjään tekee kuitenkin ihmeellisiä suorituksia ajan käytön kanssa, jotka uhmaavat luonnonlakeja ja kaikkia todennäköisyyksiä.
 Maanantaina pelattiin minuutti peliä syömisen, kamojen hakemisen ja tunnille ehtimisen kanssa. Kiitos siskoni, tämä kaikki sujui odotettua paremmin ja mulle jäi jopa aikaa istua kotona alas viideksi minuutiksi ennen kuin piti taas lähteä juoksemaan ympäri maailmaa pää viidentenä käpälänä.

 Maanantain Balletone tunti oli kiva. Tunnit ovat yhdistelmä balettia, joogaa ja pilatesta, joista jokainen on itsekseenkin ihan mielenkiintoinen juttu. Pilatesta kokeilin vuosi sitten, mutta tunneille meneminen ja sieltä kotiin pääseminen oli sen verran mahdotonta, että jätin koko homman sikseen. Lisäksi pilates oli rankka. Balletone oli pilatekseen verrattuna kevyt ja mukava tunti, jonka jälkeen oli oikeasti hyvä mieli ja rentoutunut olo. Tiistain lähes tulkoon leijailin Balletonen jäljiltä. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan oli sellainen olo, että ryhti on kunnossa ja selkä suorana. Oli koko päivän sellainen olo, että joku vetäisi päälaesta kohti kattoa, ihan kuin olisin kasvanut pituutta ainakin viisi senttiä! Toinen asia minkä huomasin, oli hartiat ja niissä tapahtunut huomattava muutos. Ne tuntuivat kerrankin olevan rennot ja mukavat - ja alempana kuin vuosikausiin! Olen tottunut tuijottamaan näyttöä 8 tuntia päivässä, joten edes yhden päivän hartiat mukavina tuntui maailman ihmeellisimmältä asialta.

 Eilen sisko raahasi mut BodyPumppiin. Ajatus tangon kanssa työskentelystä tuntui kamalalta. "Ei tää oo mun juttu! En mä pärjää tällä tunnilla! Ei tää sovi mulle!" Keksin vaikka kuinka monta hyvää syytä, joilla selitän itselleni miksi EN menisi BodyPump-nimiselle tunnille. Siskolle nuo selitykset eivät (onneksi) kelpaa. BP oli oikeastikin ihan kiva, vaikka ei ehkä oikeastikaan se ihan optimaalisin tunti omaa tilannettani ajatellen. BPssä käydään lihakset hyvin läpi ja tänään tuntuu siltä, että olisin löytänyt itseltäni ihan uudestaan mm. pakarat. Lähtötasolta nolla on hyvä aloittaa.
 Pumppi on kuitenkin tehokas ja eilinen ohjaaja oli jotenkin kovin karismaattinen, todennäköisesti jatkossa tulen käymään pumpeissakin, ainakin silloin, kun mitään muuta kivaa ei sopivana päivänä löydy. Juurikin tämän takia on hyvä, että on joku, joka vie tunneille ja motivoi tutustumaan uusiin ja oudolta kuulostaviinkin asioihin.

 Tämän viikon saldo on tähän mennessä siis kaksi käyntiä. Olen tyytyväinen tämän hetken saldoon, vaikka vähän vaikuttaisi siltä, ettei tämä kuitenkaan tämän viikon osalta vielä ollut tässä.

 Viikko takaperin kävin tutustumassa kuntosaliin. Olin jo etukäteen tehnyt päätöksen, että nyt aloitan "paremman elämän" ja alan urheilemaan, siskoni puhui minut ympäri tähän, joten valitsin automaattisesti saman salin, jossa hän käy. Siskon painostus kuitenkin lisäisi salilla käymistä ja kasvattaisi todennäköisyyttä siihen, etten lopettaisi heti. Lisäporkkanana tässä on vielä se, että menin allekirjoittamaan vuoden sopimuksen kyseisen kuntosalin kanssa, eikä siitä ihan helposti kiemurrella ulos. Olen siis korviani myöten tässä suossa ainakin seuraavan vuoden ajan.
 Positiivista tässä on se, että tästä kuntoilu projektista en nyt ihan helpolla luikertele irti.

 Tutustumiskerta oli omituinen. Tunsin olevani täysin kuulumaton kuntosali-ympäristöön. Asiaa ei yhtään helpottanut se, että Helsingin keskustassa sijaitsevalla salilla käy varsin paljon hyvinkin trendi- ja tyylitietoista väkeä. Olin oikeastaan osannut asennoitua tähän ja tavallaan olin jo päättänyt antaa periksi vahvasta identiteetistäni sen verran, että sielä käydessäni yrittäisin sulautua siihen trendejä seuraavaan massaan. Ainakin jollain asteella.

 Lauantai aamuna kävin ensimmäisen kerran ohjatulla tunnilla. Tunnilla tehtiin erilaisia liikkeitä jumppapallon päällä/kanssa. Tunti oli kuulemma helppo, mutta pakarani eivät olleet ollenkaan samaa mieltä tästä asiasta. Lihaksia alkoi polttaa jossain kohtaa siihen malliin, että lopetin pari liikettä kesken ja jatkoin muun ryhmän mukana, kun pakarani taas tuntuivat siltä, että niiden kanssa voi tehdä jotain.

 Sunnuntaina lihakset olivat tehokkaasti maitohapoilla. Kyykkyyn meneminen, yhtään painavampien asioiden nostelu ja mm. nauraminen sattuivat. Onneksi kipu oli sentään tervettä, että kärsimisestä tässä ei ole kyse.

 Maanantaina tapasin ohjaajan. Ohjaaja teki mulle henkilökohtaisen saliohjelman ja me käytiin erilaisia ryhmäliikunta muotoja läpi. Iki oman saliohjelman saaminen tuntui hieman oudolta, mutta se laskee huomattavasti kynnystä lähteä salille. Jotenkin sitä on aina kelannut, että salilla käydessä pitää käydä kaikki mahdolliset ja mahdottomat laitteet läpi, jotta treenistä on mitään hyötyä. Nyt kun tiedän enemmän tuo stereotypia tuntuu ihan idiottimaiselta. Ei se tietenkään niin voi mennä! Mulla on nyt odottamassa juuri mulle räätälöity kuuden laitteen saliohjelma. Itse ainakin uskon, että siitä on hyötyä. Varsinkin jos saan tosiaan käytyä sielä useamminkin kuin kerran vuodessa.
 Oman saliohjelman olemassa olo laskee huomattavasti kynnystä lähteä salille, joten tästä on varmasti hyvä lähteä liikkeelle. Lisäksi nuo ryhmäliikuntatunnit ja niiden laaja tarjonta ja vaihtelevat kellonajat lisäävät salilla käynnin kiinnostavuutta varsin monena päivänä viikossa.

 Tavoitteeni on tällä hetkellä käydä salilla 1-2 kertaa viikossa, yksi kerta VÄHINTÄÄN, kaikki sen päälle näin alkuun on plussaa. Pyrin siis järjestämään aikatauluni ja ohjelmani siten, että salilla käyminen on mahdollista, ja että siihen sopivia rakoja jää kalenteriin mahdollisimman usein.
 Minkä takia urheilen? Tietenkin samoista pinnallisista syistä kuin moni muukin, eli sen takia, että haluan näyttää paremmalta. Toinen syy joka ajoi minut salille on hiljalleen kertyneet kilot ja kadotettu peruskunto. Tässä on minulle riittävästi syitä aloittaa säännöllinen urheilu.
 ...säännöllinen urheilu, joka olisi pitänyt tajuta aloittaa jo pari vuotta sitten. Mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. Ja kuten joku viisas joskus sanoi, mikä tahansa on parempi kuin nolla!